Aamuherätys Käsimatkatavaran hihkuntaan,
mamman selkäjumppa, pisut, pesut ja pukeutumiset, aamiaista kaikille,
päivärepun pakkaaminen, ulkovaatteet ja kenkien survominen jalkaan, ulos ja
autoon, oho, opaskirja unohtui, palataanpa hakemaan, Fiat käyntiin,
alkukilometrit valkealla hiekkatiellä monttuja väistellen, tutte le direzioni
ja nokka kohti Perugiaa.
Auto parkkiin Piazza Partigianille,
liukuportaat, toisetkin, kolmannet, neljännet… Mihinkäs me tultiin?
Maanalaiselle kadulle? Joo-o. Tiiliholvikaaret ja vanhoja raunioita kaiken
uuden alla ja sieltä sitten pusketaan ylös ulkoilmaan ja edelleen Piazza
Italialle. Ja vanhan kaupungin pääkadulle.
Köpö-köpö-köpöttelyä ja
tsiiga-tsiiga-tsiigailua: saksalaisia turisteja, luokkaretkeläisiä, opiskelijoita,
kulttuuriväkeä, vanhoja hippejä, valkopäisiä vanhoja setiä… Niin ja me: turisti
di Finlandia. Suklaakauppa.
Tuulee, hieman kalsa, onko jo puolipäivä?
Mennäänpä lounaalle. Antipastiksi salumi misto ja bruschettoja, pääruuaksi
pastaa ja Käsimatkatavaralle oma omeletti. Kahvia kans – ainakin joillekin.
Takaisin autolle, takaisin koticasaan.
Matkalla pysähdys Hiper-Coopilla, täydennystä ruokavarastoihin. Hiivaa ei
missään. Ei missään. Perkele. Ei jaksa etsiä. Kassa. Äh. Ei ole Coop-korttia,
ei parlata italiaa. Banaania välipalaksi. Kaikille. Pitkä päivä. Kaikilla.
Väsy.
Kotocasassa vähän suklaata ja ruokaa ja lisää
ruokaa. Mozzarella-tomaattibruschettoja. Tuoremakkaroita. Rosmariinilla
maustetut lisukkeet. Vähän viiniä. Maha
täynnä. Jos vielä vähän suklaata. Väsy. Hei-hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti