maanantai 15. huhtikuuta 2013

Päivä 10: Perugialaista suklaata


Aamuherätys Käsimatkatavaran hihkuntaan, mamman selkäjumppa, pisut, pesut ja pukeutumiset, aamiaista kaikille, päivärepun pakkaaminen, ulkovaatteet ja kenkien survominen jalkaan, ulos ja autoon, oho, opaskirja unohtui, palataanpa hakemaan, Fiat käyntiin, alkukilometrit valkealla hiekkatiellä monttuja väistellen, tutte le direzioni ja nokka kohti Perugiaa.

Auto parkkiin Piazza Partigianille, liukuportaat, toisetkin, kolmannet, neljännet… Mihinkäs me tultiin? Maanalaiselle kadulle? Joo-o. Tiiliholvikaaret ja vanhoja raunioita kaiken uuden alla ja sieltä sitten pusketaan ylös ulkoilmaan ja edelleen Piazza Italialle. Ja vanhan kaupungin pääkadulle.

Köpö-köpö-köpöttelyä ja tsiiga-tsiiga-tsiigailua: saksalaisia turisteja, luokkaretkeläisiä, opiskelijoita, kulttuuriväkeä, vanhoja hippejä, valkopäisiä vanhoja setiä… Niin ja me: turisti di Finlandia. Suklaakauppa.




Tuulee, hieman kalsa, onko jo puolipäivä? Mennäänpä lounaalle. Antipastiksi salumi misto ja bruschettoja, pääruuaksi pastaa ja Käsimatkatavaralle oma omeletti. Kahvia kans – ainakin joillekin.

Takaisin autolle, takaisin koticasaan. Matkalla pysähdys Hiper-Coopilla, täydennystä ruokavarastoihin. Hiivaa ei missään. Ei missään. Perkele. Ei jaksa etsiä. Kassa. Äh. Ei ole Coop-korttia, ei parlata italiaa. Banaania välipalaksi. Kaikille. Pitkä päivä. Kaikilla. Väsy.

Kotocasassa vähän suklaata ja ruokaa ja lisää ruokaa. Mozzarella-tomaattibruschettoja. Tuoremakkaroita. Rosmariinilla maustetut lisukkeet.  Vähän viiniä. Maha täynnä. Jos vielä vähän suklaata. Väsy. Hei-hei. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti