No nyt sinne järvelle!
Majapaikastamme 45 minuutin ajomatkan päässä
sijaitsee Trasimeno-järvi, jonne aamusella ajelimme maaseututeitä pitkin (ja
ihmettelimme matkan varrelle töihin tulleita ”alan” tyttöjä, jotka
aurinkorasvailivat itseään kireissä kuteissa levähdyspaikoilla ja peltoteiden
päässä keskellä-ei-mitään).
Passignanon kylässä oli ihan kiva
rantakaistale, jota pitkin kävelimme aurinkoisessa säässä bongaillen
nokikanoja, lokkeja ja kuolleita kaloja. Vesi oli hassun väristä ja kauempana
näkyivät vastarannan kukkulat sinisen
eri sävyisinä.
Lounastimme ”Il Molo” -nimisessä (tirsk)
ravintolassa ja ruoka oli hyvää – kuinkas muuten. Alkupaloiksi nautimme neljää
erilaista juustoa: Pecorino, Pecorino Romano, Grotta sekä jokin neljäs kova
juusto (enkylläyhtäännytmuistasennimeä) maistuivat hyvältä hunajan kera. Pääruoaksi Opas söi villisikapataa ja
Vapaamatkustaja possua. Tuhtia, mutta oikein hyvää. Aterian päälle Vapaamatkustaja joi tietenkin kupposen caffè macchiatoa.
Lounaan jälkeen ajelimme päiväkahveille
Panicalen keskiaikaiseen kylään. Panicale on kuulemma listattu Italian kauneimmat
kylät -listalle – niin kuin toki aika moni muukin kylä tai kaupunki, jossa
olemme näiden kahden viikon aikana vierailleet. Kylä olikin viehättävä ja
tietenkin taas muurien ympäröimä, kaunis ja rauhallinen, ja korkealta kukkulan
laelta aukeni näkymä Trasimeno-järvelle.
Nämä umbrialaiset kylät ja kaupungit ovat
tosiaan ainakin näin huhtikuussa sesongin ulkopuolella niin käsittämättömän
rauhallisia, että verkkainen rytmi tarttuu. Sitä huomaa haahuilevansa
kaupunkien kapeilla ja varjoisilla kujilla hitaasti ja kaikkea ihmetellen:
italialaisia postilaatikoita, kissa, soihtuteline, kesäkukkia, ovikolkutin,
mummo ikkunalla, valtion virastotalo, myytävänä-kyltti, konserttijuliste,
sininen taivas kivisten seinien jatkeena..!
Lauantaihin saakka saamme haahuilla vielä
täällä Umbriassa. Sitten siirrymmekin loppukuuksi lähemmäs Roomaa, jossa
varmaan tahtikin vähän kiihtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti