Päivä 16: Elettiin kuin Spellossa

Alkaa käydä kukkulakaupungit vähiin, kun yli kaksi viikkoa on suhattu kukkulalta toiselle ja ihmetelty keskiaikaisia kujia ja piazzoja. Tänään hurautettiin ihmettelemään niitä Assisin naapuriin eli Spelloon – ja sepäs olikin nätti kaupunki! Kylteissä mainostivat, että Spello on kukkaiskaupunki ja jo näin italialaisittain keväälläkin (lämpömittarissa tänään +30) kaupungissa tosiaan oli paljon kukkia.

Spello on rakennettu vaaleanpunervasta kivestä kuten iso naapurinsa Assisikin. Monet varmaan rykäisevätkin Spellon ohi ja suoraan Assisiin, mutta kannattaisi ehkä poiketa katsomaan kivaa pikkukaupunkia. Spellossa oli paljon erilaisia leikkele- ja juustokauppoja ja herkkuputiikkeja – johtuu varmaan osaksi siitä, että Norciakin on lähellä. (Norciaan emme tällä reissulla ole enää menossa, sillä se on sen verran pitkän päivämatkan päässä tästä majoituksesta, että emme lähde Käsimatkatavaran kanssa sinne saakka. Norcia on kuitenkin THE ruokakylä täälläpäin Italiaa ja se on ilmeisesti synonyymi hyvälaatuiselle ruualle, leikkeleille yms. Sijainti on tosiaan hieman sivussa meistä katsottuna – eli kaukana vuorilla – joten kohde jää valitettavasti väliin. Höh. No. Norcialaista kinkkua on kyllä maisteltu, eli vaikka me emme menneet Norciaan, se tuli luoksemme. Kinkun muodossa. Vähän niin kuin Jumala tuli Fransiskus Assisilaiselle puhuvan krusifiksin muodossa. Tai jotain.)

Spellossa ihmettelimme laajoja saneeraustöitä ja päättelimme, että nyt vasta on kunnolla päästy käsiksi maanjäristyksen vuonna 1997 tekemiin vaurioihin; vanhaa keskustaa pistettiin näet urakalla kuntoon. Raksaäijistä huolimatta saimme kuitenkin rauhassa käveleskellä kapeilla kujilla ja jälleen kerran ihmetellä kaikkea sitä, mitä keskiaikaisessa kivikaupungissa on nähtävillä. Teimme kävelylenkuran ja nousimme ylös pienelle linnoitukselle, josta näkyi Assisiin saakka.

Lounaalle laskeuduimme ”Il Molino” -nimiseen ravintolaan, joka oli saanut kovasti kehuja ovensuutarrojensa perusteella. Alkupaloiksi nautimme myllyn leikkeleitä ja crostineja yhteisesti ja pääruuaksi sain reissun parasta pastaa: ”Polvere”-niminen annos oli kaunis, suolainen ja ah! niin ravitseva. Vapaamatkustaja sai tagliata-lautasen täynnänsä hiilillä grillattua lihaa rucolan päällä tarjoiltuna. Paikallista viiniäkin maistoimme, vaikka olikin vasta lounasaika. Oivallista. Oivallista. Oivallista.

Matkalla koticasaan ajoimme taas Assisin ohi. Kyllähän tuo kaupunki on vaikuttava, peräti taianomainen näky, kun se levittäytyy vuoren rinteelle isona, kivisenä ja leveänä rintamana kohti taivaita.