sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Päivä 18: Siirtymätaipale


Lauantai oli vaihtopäivä. Laukut survottiin kiinni, viimeiset siivoilut hoidettiin kunnialla ja loppulasku kuitattiin ennen Fiatin nokan suuntaamista kohti etelää. 

Ajeltiin Lazioon Orvieton kautta. Orvieto näytti mukavan aktiiviselta kaupungilta, jossa selvästikin oli mahtipontinen duomo. Duomon tarkempi tsekkailu jäi väliin, sillä keskityttiin kiertelemään markkinoita ja etsimään lounaspaikkaa. Sellainen löydettiinkin ja kaniragu oli aivan kelvollista lounasruokaa. Vähän mietiskeltiin, että voitaisiin tulla Orvietoon uudemmankin kerran täältä uudesta majapaikasta käsin.
Orvieton pääostoskatu

Niin, tänne siis päästiin, Campagnano di Romaan. Meillä on täällä maaseudulla kahden huoneen asunto, jossa on tyylipuhdas (ja siis toimiva) Ikea-keittiö ja pohjoismaisen kotoisasti mäntylattia. Paikkaa pitää norjalainen Eva italialaisen miehensä Giorgion kanssa. He asuvat samassa talossa, mutta meillä on oma sisäänkäynti ja puutarha omassa käytössä. Giorgio oli ryhtynyt viikonloppuna täyttämään uima-allastakin, mutta lämpömittarissa on tänään (sunnuntaina, kun tätä kirjoitan) vain +17 astetta, joten emme pulikoi. Mukava paikka, mukava isäntäpari ja mahtavan maalaiset näkyvät. Coop-reissulla jouiduimme jopa lammaslauman ympäröimäksi! 


No kävin tietenkin ennen kuvan ottoa heittäytymässä pedille. Höh.

Asunto on alakerrassa, ei varmaankaan tule kuuma kesällä.

Ne jyrää meitin!

Tästä on 10 minuutin ajomatka Cesenan asemalle, jolta pääsee puolessa tunnissa (ja 1,5 eurolla) paikallisjunalla Roomaan, Vatikaanin liepeille. Sinne aiomme suunnata tiistaina, sillä olettamus on, että maanantai on suljettujen ovien ja nukkuvin ihmisten päivä sielläkin, kuten muuallakin Italiassa. 

Maanantai = nukkupäivä, viikonlopusta toipumisen päivä
Tiistai = markkinapäivä
Keskiviikon, torstain ja perjantain erityisluonnetta en ole vielä osannut tulkita.
Lauantai = perheillallispäivä
Sunnuntai = perhelounas- ja pyöräilypäivä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti