Aamukävelyllä tuntui keväältä: luru solisi
valkean hiekkatien vierustaa pitkin ja leskenlehdet puskivat pusikosta kohti
solan selänteen takaa nousevaa aurinkoa. Puissa ei ole vielä lehtiä, mutta
hiirenkorvia näkyy jo. Naapurin maanviljelijöitten hullut koirat räkyttivät,
mutta heiluttivat kohdalle tultaessa kuitenkin häntää ja tervehtivät iloisesti
- keväthuumassako lienevät?
Ulkona kevään ja kulman takana piilevän
kesälämmön tuntee siis, mutta sisällä majapaikassamme on varsin kalsaa:
kivitalo on kiva kesällä, mutta hyvinkin viileä näin poikkeuksellisen kylmän
kevään aikana.
Paikalliset tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä,
että kevät on järkyttävän kylmä. Päiväkävelyllä olevilla nonnilla on
tikkiliivit ja papoilla villapaidat, muilla untuvatoppatakit (mutta tietenkin
sillä tavalla italaialaisen coolisti vetoketju auki).
Mutta täällä me siis villasukat jalassa
hiippailemme ja tunnustelemme pattereita kohmeisin sormin: kaasulämmitys on
kallista ja näemmä myös vähän tehotonta. Onneksi asunnossa on kamiina, mutta
koska se kuumenee, sitä ei voi päivällä oikein polttaa, jotta pikkukädet eivät
mene vesikelloille. Käsimatkatavaralle on kuitenkin tarpeeksi vaatetta ja
äitiyspakkauksen makuupussi mukana, Oppaan ja Vapaamatkustajan pelastaa
kerrospukeutuminen.
Miten tuota sunnuntain merkkiä pitäisi tulkita? Että koko tienoo tulvii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti