Vakiopizzamyymiömme on ovelasti kulman takana piilossa, mutta kuitenkin ihan lähellä Pietarinkirkon aukion oikeaa (siis aukiolta kirkkoa kohti katsoen oikeaa) pylväsriviä, ja sieltä ostavat nunnat ja muut kirkolliset lounaspalasia. Turistit eivät oikein edes huomaa koko paikkaa, sillä ulkopuolella ei ole sisäänheittäjää, pöytiä varjoineen, isoja annoskuvia eikä menu turistico -tekstejä tai round pizza also for lunch -kylttejä. Paikka vain on ja piilottelee siinä sivukujalla: "Pizza al taglio." Me huomasimme 13 vuotta sitten ensin parveilevia nunnia, jotka söivät jotain ja sitten löytyi pizzapaikkakin. Tälläkin kertaa viisasimme lasitiskin takaa sopivaa jumbopizzaa - "Questo, per favore!" - ja myyjä leikkasi haluamamme kokoisen palasen, lämmitti sen ja leikkasi sitten vielä pienemmäksi ja kätevämmin käsin syötäväksi. Käsimatkatavarakin sai maistaa hieman. Tuntui tykkäävän.
Vatikaanin parasta pizzaa. Paavitkin arvostavat.
Jatkoimme turistitouhuja metromatkaillen Colosseumille (on se aina vaan iso) ja sieltä eteenpäin käppäillen kohti Pantheonia. Jäimme kuitenkin matkan varrelle, sillä kävimme katsomassa kubismi-näyttelyn kuuluisuuksia (Picasso!) ja harhailimme kattoterassillekin siinä isossa, mauttomassa pytingissä, jonka edessä on niitä hevosjuttuja.
Lopulta löysimme tiemme Pantheonillekin ja sieltä löytyikin taas se sama turistilauma, joka velloo pulisevana massana joka puolella Roomaa. Oliko turisteja noin paljon silloin 10 vuotta sitten? Oli varmaan. Rooma. Maailman suurin ulkoilmamuseo.
Piazza Navonan kautta suuntasimme takaisin kohti Vatikaania ja San Pietron asemaa. Junassa Käsimatkatavara hurmasi taas kaikki - niin kuin toki oli tehnyt koko päivän aina nunnista museon vahtimestareihin saakka: "Bello, bello!"
Tänään liikuimme siis ympäri Roomaa jalkasin. Käsimatkatavara tuli mukana matkarattaissa, jotka välillä kyllä koli-kali-kolistelivat kivikaduilla ja rämi-römi-rämisivät metron portaissa. Rattaita kuitenkin tarvittiin, sillä en usko, että Käsimatkatavara olisi koko päivää jaksanut kantorepussa. Eikä kai Vapaamatkustajakaan olisi jaksanut koko päivää kantaa taakkaa. Vaippaa vaihdettiin sujuvasti niin rattaissa kuin taukokahvilan vessassa ilmaveivaten. Käsimatkatavara on siitä ystävällinen matkakumppani, että hän harvemmin lähettelee kakkosposteja, kun ollaan päiväretkellä; hän ystävällisesti säästää ne koticasaoloihin. Reipas pieni matkalainen meillä!
Kliseiset (ja pakolliset) turistikuvat Vatikaanista.
Ovelasti rajasin ziljoonat turistit pois kuvasta.
Turkkilainen ulkoilmadisco? Ei, vaan Pantheon.
Horisontissa Colosseum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti