Kollega (joka on ihan oikea matkaopas yhdeltä ammatiltaan) tuli kylään Pohjois-Italiasta. Lähdimme yhdessä tuumin katsastamaan Viterbon kaupunkia, jonka sanotaan olevan yksi hyvin säilyneimmistä keskiaikaisista kaupungeista Keski-Italiassa.
Viterbon historiallinen keskusta San Pellegrino olikin ihan viehättävä paikka lomapäivän kävelyyn. Lounaalla kävimme paikallisessa osteriassa ja söimme hyvin: "menu fisso" maksoi 12 euroa per syöjä ja sillä rahalla sai iiiii-iiison lautasellisen pastaa ja secondiksi lihaa. Juomat kuuluivat hintaan.
Matkalla Oikea matkaopas kertoili mielenkiintoisia asioita. Opimme mm.
- miltä pähkinäpuut näyttävät
- miksi lehmälaumassa on mukana aasi tai pari
- että espresso pitäisi juoda alle 30 sekuntia siitä, kun se tulee koneesta ulos
- että joissain kinkuissa on sorkka, toisissa ei ja että niitä ei-sorkallisia saa viedä Amerikkaan
Ja opimme me varmaan muutakin, mutta näin illalla niitä ei enää muista, kun on maha täynnä muhevaa kanaa, salsicciaa ja paahdettuja paprikoita sekä kesäkurpitsoita balsamicolla höystettynä.
Viterbosta ajoimme takaisin kotikylään ja kävimme paikallisilla San Marcon -fiestan bakkanaaleilla. Pienen kylämme kadut oli suljettu markkinoiden takia ja myynnissä oli paljon vaatteita, keittiötavaraa, kenkiä, porchettaa, kippoa ja kappoa, liinoja, pizze fritte -leivonnaisia, hattaraa, laukkuja, leluja... Jälleen siis oikeat mauttomuuden markkinat. Jäi hieman harmittamaan, että en ostanut markkinoilta puolihamemummojen suosimaa kotiasua, takkimekkoa. Sellainen olisi ollut hieno kotona Suomen kesässä. Semmoinen päällä olisin istunut kotona takapihan terassilla, silittänyt keinokuituista mekkoa reiden kohdalta ja ihaillut kuosia. Ja kun olisi tullut kuuma, olisin vähän salaa raottanut takkimekkoa ja antanut tuulen vilvoitella kesälihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti