perjantai 26. huhtikuuta 2013

Päivä 24: Rooma, Rooma, Rooma

Rooma.

Taas aiottiin jotain muuta, mutta päädyttiinkin tekemään jotain toista. 

Suunnitelmana oli nimittäin käydä nauttimassa kauniista päivästä Villa Borghesen puistossa ja käydä ehkäpä kenties eläintarhassa. Ottaa iisisti.

Matkalla kuitenkin tajusimme, että tänään onkin sateinen päivä ja että puistochillailu ei ehkä onnistuisi. 

Niinpä kävelimme Terminin asemalta Fontana di Treville katsomaan suihkuläh- - turistimassoja. Sieltä löysimme tiemme espanjalaisille portaille, jossa ihastelimme portai- - turistimassoja. Lopuksi vaelsimme kuitenkin hieman Villa Borghesessä, missä massat olivat vähäisemmät, ja ajelutimme itseämme raitiovaunulla ympäri Roomaa. Päädyimme siis kiertelemään ja kävelemään taas vähän aiottua enemmän. Koticasassa olimme luvattoman myöhään ja Käsimatkatavaralla oli ainakin iso väsy. Ehkä meillä muillakin.

Niin ja satoiko tänään? No vähän piskotteli. Ja satoi hiekkaa! Kun saavuimme Roomaan, kaupungissa tuuli navakasti. Tuuli taisi tuoda mukanaan hieman Saharaa, sillä autot, skootterit ja ikkunat olivat kaikki hiekkaisen sateen tuhrimia.

Mikähän mahtoi olla Rooman huikaisevin nähtävyys? Se taisi olla meidän Käsimatkatavara, jota ihastelivat niin italialaiset kuin muut turistit: eräästä vaaleasta Suomi-pojasta taitaa olla kuvia useankin aasialaisen turistin kamerassa. "Bello, bello!" -huudahdusten lisäksi aika usein kuultiin sana "scarpetta" tai "scarpina", sillä Käsimatkatavara tykkää irrotella pikkupikkukenkiään kesken matkaratasajelun. Joskus kenkäset myös lentelevät katuun, joten ne tietenkin pelastetaan takaisin äidille scarpetta-huudahdusten kera: "Signora, la scarpetta!"

Näkymä Piazza del Popololle

Huomenna on pakko pitää koticasapäivä, sillä olemme tehneet niin pitkiä retkipäiviä, että alamme kaikki olla hieman väsyneitä. Siivotakin pitäisi, sillä jäljellä on enää muutama päivä täällä: maanantaina lennetään kotiin ja Suomen kevääseen. Ajatukset alkavatkin pikkuhiljaa kääntyä kotiin ja siellä odottavaan toukokuuhun, töihin ja arkeen. Tämän matkan tarkoituksena oli tehdä irtiotto vauvavuoteen, välttää Suomen kevään rumimmat hetket ja tukahduttavimmat katupölyt sekä viettää aikaa perheen kesken. Näin olemmekin tehneet - tosin katupölyä on varmasti vieläkin jäljellä. Reissu on ollut... No. Mahtava. Hieno. Antoisa. Turvallinen. Ihastuttava. Rikastuttava. Ruokaisa. 

Äh. Mitä tahansa sanoja yritänkin keksiä kuvaamaan matkaamme, ne varmasti ovat latteita eivätkä kerro kaikkea ihmisten ystävällisyydestä (ja toisaalta museon kahvilan kassan töykeydestä), luonnon keväisestä vehreydestä (ja toisaalta tienvarsien roskaisuudesta Laziossa) eivätkä ihastuttavista kivikaupungeista kukkuloilla (ja toisaalta huonokuntoisista vanhoista taloista ja omituisesti viritetyistä sähköjohdoista). Puhumattakaan ruuasta: sanani eivät osaa kertoa maukkaasta ja suolaisesta risotosta, höyryävän kuumasta pastalautasellisesta, tummanmehevästä ja paksusta prosciutto-siipaleesta, pehmeästä mozzarellasta, tuoreesta possunlihasta, lohkeavasta parmesaanista, kepeästä valkoviinistä tai leivästä, jonka kuori halkeaa rasahtaen. 

Hyvää on ollut. Kaikella tapaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti