Anguillara on meille tuttu 13 vuoden takaa: majoituimme ensimmäisellä Italian-matkallamme Interhomen kautta vuokrattuun asuntoon juuri Anguillarassa. Kävimme katsomassa, muistammeko kaupungista yhtään mitään. Muistimme yhtään. Tai siis jotain. Pieni takaraivohäivähdys kävi keskustan kohdalla, mutta mitään supersuurta jälleennäkemisen ahaa-tuntemusta ei tullut. Muuri. Torni. Portti. Ranta. Jännä juttu. Päättelimme siis, että 10 vuoden välein voi ihan hyvin käydä samoissa paikoissa matkalla, sillä kaikki tuntuu uudelta.
Bracciano-järven ympäri
Ajelimme Anguillarasta Braccianoon ja edelleen Trevignanoon - kiersimme siis järveä myötäpäivään. Järvenrantatiet olivat vehreän puuston ympäröimää ja rantaan kurottautui ihmisten maaplänttejä, joilla ei ollut mökkejä vaan vihannesmaita. Liikkeellä oli paljon väkeä; autoja ja pyöräilijöitä. Trevignanossa paljastui, minne kaikki olivat matkalla. Kaupungissa oli nimittäin markkinat käynnissä.
Kävelimme rantakatua ja katsastelimme mauttomuuden markkinoita: myynnissä oli kaikkea käytetyistä verkkariasuista astioihin, leluihin ja kissanpentuihin. Ihmiset olivat jotenkin erilaisia kuin Umbriassa: naisilla oli korkeat kampaukset ja näyttävät aurinkolasit yhdistettynä yksiväriseen collegeasuun, miesten joukosta saattoi erottaa muutamankin elähtäneen gigolon kaksirivisessä puvussa pasteeraamassa sunnuntain päiväkävelyllä.
Trevignanossa on nätti historiallinen keskusta, jonne ei kärryjen kanssa oikein viitsinyt lähteä kolistelemaan. Päätimme jäädä keskustan portin tuntumaan osteriaan lounaalle ja valinta oli taas oiva: saimme reissun parhaat antipastot (juustoja, leikkeleitä, paahdettua ja marinoitua paprikaa ja paneroitua munakoisoa... nam!) ja pääruuatkin olivat kyllä parhaasta päästä. Tai en tiedä mistä päästä kania oma annokseni oli, mutta hyvää se oli - ja tomaattikastikkeeseen laitettu. Vapaamatkustaja sai villisikaa ja oli kuulemma äijämäisen hyvää.
Käsimatkatavara kiikkui Trevignanossa hieman.
Vasemmalla villisika, yläoikealla kani tomaattikastikkeessa.
Kehätiellä
Maanantai on maanantai Italiassakin. Yöllisen ukkosen jälkeen aamu valkeni kalsana ja sadetta hönkivänä. Aikeena oli kuitenkin lähteä katsastamaan Ostia Antican rauniokaupunki rannikolla, joten niinpä suuntasimme kohti Roomaa ja kehätietä.
Pääsimme Ostiaan ja emme oikeastaan yllättyneet siitä, että paikalla oli jokin chiuso-hässäkkä. Se saattoi liittyä maanantaihin tai sitten ei, mutta joka tapauksessa parkkipaikka ja lipunmyynti olivat suljettuina, vaikka paikalla pyörikin henkilökunnaksi laskettavaa väkeä. Italia. Se siitä sitten. Ajoimme me kuitenkin raunioitten ohi ja tielle saakka näkyi, että iso kaupunkihan sinne on ollut unohdettuna ja sittemmin esiin kaivettuna.
Sitten lähdimme melkein ajelemaan ylemmäs pohjoiseen ja kohti Cerveteriä ja etruskien hautausmaata, mutta kun vettä alkoi tulla siinä määrin kovasti, teimme nopsan päätöksen ostoskeskukseen ajelemisesta. Niinpä hinkkasimme kehätietä takaisin samaan suuntaan, mistä olimme tulleetkin ja suunnistimme Porta di Roma -ostoskeskukseen.
Ja saihan sen sadepäivän kulumaan ostarillakin käppäillen, sillä kyseessä oli sen verran iso ostoskeskus. ("7000 ilmaista autopaikkaa!") Melkein oli komiampi kuin Veljekset Keskinen, mutta vain melkein. Melua ainakin oli enemmän: taustamuzakki soi niin kovaa, että tuntui siltä, kuin olisi ollut turkkilaisessa ulkoilmadiskossa. Lelukaupassakin (jossa oli useampi lapsiasiakaskin sisällä) oli aivan käsittämätön taustamökä. Lounasta kävimme syömässä kalaravintolassa, mutta sielläkin oli mölyä niin, että Käsimatkatavara ei ainakaan pystynyt keskittyä syömiseen yhtään. Sen sijaan piti taas flirttailla naapuripöytiin, sillä sieltä flirttaili takaisin n. 10 iloista italialaista: "Bello, bello!"
Tänään siis päädyimme raunioista shoppailemaan. Onneksi olemme kykeneväisiä joustamaan suunnitelmissamme.
Tämä kuva kuvaa maanantaita täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti