Ennen matkalle lähtöä luin kotona
Italia-kokkikirjasta, että hyvä oliiviöljy pirskahtelee suussa; että siinä on
takapotkua. Nyt tiedän, mitä tuo kokkikirja tarkoitti, sillä tunsin
pirskahtelun ja tunsin takapotkun, kun söin pitkän päivän päätteeksi
pika-alkupalaksi parmesaania ja paikallista prosciuttoa ja salamea
oliiviöljytujauksella.
Ne me ostimme lähikaupun- - lähikylän
Coopista, jonne jaksoimme vielä lähteä ostoksille, vaikka matkapäivä jo
painoikin mieltä ja sielua. Niin ja kroppaa.
Seurueemme pikkumatkalainen, eli 9-kuukautinen
käsimatkatavaramme, jaksoi Coop-kierroksen lisäksi koko päivän hienosti liian
varhaisesta aamuherätyksestä ja uusista kokemuksista huolimatta. Uuden
kokemuksen koin minäkin: nyt oli ensimmäinen kerta, kun päälleni puklattiin
lentokoneessa. Tai ei oikeastaan päälle vaan suoraan kaula-aukosta sisään
paitani alle. Elämyksellistä.
Rooman lentokentällä sompailimme tottuneesti
auton allemme ja lounaan jälkeen päästelimme punaisella Fiat 500L:llä A1:stä
pohjoiseen kohti Umbriaa ja majapaikkaamme.
Majapaikkamme sijaitsee kukkulan rinteellä
valkoisen hiekkatien päässä laaksossa, josta aukeaa näkymä uusiin laaksoihin ja
kukkuloihin, joiden takaa näkyy lisää laaksoja ja kukkuloita.
1 päivä Italiassa kohta takana, vielä 25 hienoa päivää jäljellä ennen kotiinpaluuta.
1 päivä Italiassa kohta takana, vielä 25 hienoa päivää jäljellä ennen kotiinpaluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti